Kaikki alkoi maaliskuussa Eliaksen ollessa yhdeksänkuinen. Huomasimme kuivan läiskän hänen toisella olkapäällään. Neuvolassa meitä neuvottiin voitelemaan sitä Bepanthen-voiteella. Muutaman päivän kuluttua läiskä oli suurempi ja yhä kuivempi, mutta jatkoimme Bepanthenilla sekä apteekista ostetulla perusvoiteella rasvaamista. Muutaman viikon kuluttua läiskiä oli useampia ja niitä oli nyt myös selässä. Kävimme taas neuvolassa ja saimme diagnoosin atooppinen iho, meitä neuvottiin rasvaamaan lisää ja jos se ei auttaisi, rasvaamaan kortisonilla.
Kesä koitti ja läiskät olivat nyt muuttuneet kunnon ihottumaksi. Elias täytti kesäkuussa vuoden ja silloin hänen koko selkänsä oli täynnä ihottumaa. Siinä vaiheessa aloimme vakavasti pohtia ihottuman syytä. Neuvolassa meitä kehotettiin seuraamaan, paheniko ihottuma kun hän oli syönyt jotain erikoista. Seurannasta huolimatta emme nähneet minkäänlaisia yhteyksiä.
Varasimme ajan yksityiselle lääkärille, jolle näytimme Eliaksen selkää, ja hän määräsi Sibicort-voidetta sekä Kefexin-antibioottia ja saimme diagnoosin atooppinen iho ja ihotulehdus. Emme mielellämme halunneet antaa pojallemme antibiootteja, joten varasimme uuden ajan allergiaan erikoistuneelle lääkärille Seinäjoelle. Hän teki saman diagnoosin – atooppinen iho ja tulehdus. Annoimme pojallemme antibiootteja suun kautta ja aloimme voidella hänen ihoaan kortisonilla, antibioottivoiteella ja perusvoiteella. Meitä kehotettiin myös kylvettämään häntä joka ilta ja antamaan lääkettä nimeltä Aerius kutinaa vastaan. Toimimme suunnitelmien mukaan. Emme kuitenkaan saanut vastausta siihen, mistä ihottuma johtuu, saimme vain tietää, että pojalla oli atooppinen iho. Tässä vaiheessa Elias kärsi todella paljon ihottumastaan. Hän raapi itseään tuntikaupalla öisin ja parkui samalla. Päivisin hän kitisi paljon, emmekä voineet tehdä muuta kuin voidella, voidella ja voidella.
Päivät kuluivat ja ihottuma väheni ehkä hiukan, mutta se ei ollut läheskään parantunut täysin. Kutina oli edelleen voimakasta emmekä voineet tehdä muuta, kuin vahtia Eliasta, ettei hän raapisi ihoaan vereslihalle. Tapasimme muita lapsia, ja oli todella sydäntä särkevää nähdä miten he leikkivät ja tutkivat asioita yksivuotiaan lailla, kun Elias vain makasi lattialla parkuen kutinasta. Vanhempana tunnet itsesi niin avuttomaksi sellaisessa tilanteessa.
Päivystykseen
Ensimmäinen matka päivystykseen tehtiin eräänä elokuisena aamuna. Elias oli raapinut itseään tuntikaupalla yöllä ja aamulla selkä oli taas täynnä märkivää ihottumaa. Päivystyksessä saimme tavata lastenlääkärin, joka antoi tuubin vahvaa kortisonisalvaa (Apolar), jota meidän tuli käyttää seuraavat kymmenen päivää. Yritimme selittää, että olimme käyttäneet kortisonivoidetta enemmän tai vähemmän jo viikkoja, mutta vastaukseksi saimme, että voimme kyllä voidella lisää. Siinä vaiheessa olimme jo epätoivoisia, ja aloimme taas voidella kortisonilla ja silloin ihottuma hävisikin aika nopeasti. Heti kun lopetimme kortisonilla voitelemisen, ihottuma tuli takaisin. Muutaman viikon päästä olimme taas päivystyksessä ja saimme uuden Kefexin-antibioottikuurin koska pojan iho oli tulehtunut. Juuri ennen kuurin loppua selkään ilmestyi nokkosihottumaa, joka levisi koko selän alueelle aikaisemman ihottuma lisäksi. Siinä vaiheessa olimme jo melkein menettäneet toivomme. Eliaksen kärsimys otti todella meidän vanhempien voimille.
Käynti Marian Hälsonycklar -luontaishoitolassa
Kylmänä lokakuun aamuna suuntasimme matkamme Kaitsoriin Marias Hälsonycklar -luontaishoitolaan. Maria esitti kysymyksiä ja oli kiinnostunut Eliaksen ihottumasta ja voinnista yleensäkin. Marialta saamamme neuvo oli, että antaisimme Eliakselle homeopaattisia tippoja, maitohappobakteereja, kylvettäisimme häntä mineraaleissa ja voitelisimme hänen ihoaan Marian suosittelemalla voiteella. Maria testasi myös, olisiko Eliaksella yliherkkyyksiä ja silloin ilmeni, että hän reagoi mm. maitoon, kananmunaan, kauraan ja vehnään.
Noudatimme alusta alkaen Marian neuvoja ja poistimme hänen ruokavaliostaan ne ruoka-aineet, joihin hän oli reagoinut. Jo muutaman päivän kuluttua aloimme nähdä tuloksia.
Uusintakäynti
Uusintakäynnillämme Marian luona neljä viikkoa myöhemmin Eliaksen selkä oli lähes parantunut ihottumasta. Tätä kirjoittaessani nautin siitä, että voin pukea lapseni pitämättä kiinni hänen käsistään, jotta hän ei pystyisi raapimaan itseään. Hän nukkuu yönsä heräämättä kertaakaan raapimaan itseään, hän on paljon tyytyväisempi ja iloisempi ja tutkii maailmaa yksivuotiaan tavoin. Olemme niin kiitollisia, että löysimme Marian hoidot.
Kahdeksan kuukauden aikana tapasimme seitsemän eri lääkäriä, jotka kaikki määräsivät kortisonia ja/tai antibiootteja. Kaikki sanoivat, että Eliaksella on atooppinen iho ja että emme voi tehdä mitään sen eteen, että hän pääsisi siitä eroon. Elias on elävä todiste siitä, että jotain on todellakin tehtävissä. Sydäntäni särkee kun ajattelen kaikkea sitä kipua ja kaikkia lääkkeitä, kortisonia ja antibiootteja, joita tämä pieni ihminen on joutunut sietämään ensimmäisen elinvuotensa aikana. Toivon, ettei kenenkään muun tarvitse käydä läpi samaa.
Eliaksen äiti
